Homma seisoo edelleen. Kun työnjohto palasi tänään samalle tontille remontoitavan kohteen kanssa, kävi kello jo perjantai-illan saunaa. Eipä siinä enää paljoa rakenneltu.
Joonas toi tuliaisena pääkaupungin visiitiltä etukäteen mittaillut kalusteet: Kolme CD-telinettä ja viisi 30cm alakaappia. Näistä tullaan rakentelemaan hyllyjä ja kaappeja olohuonetta kehystävien tammitasojen alle. Ennenkuin suunnitelma on realismia, tullaan tarvitsemaan runsaasti kuviosahaa ja Joonaksen timpurin taitoja ;)
perjantai 6. maaliskuuta 2009
torstai 5. maaliskuuta 2009
Torstai: Kissa on poissa..
Tänään ei työmaalla tapahtunut muuta kuin että punainen paholainen (en tarkoita itseäni vaan imuriani) kävi pyörähtämässä siellä imaisten kilon nauloja sisuksiinsa. Siitä tulikin mieleeni, että pitää tilata imuripusseja netistä. Imurissa oleva pussi on jo ihan tiili, eikä kaapista löytynyt enää uutta tilalle.
Huomenna saadaan työnjohto takaisin työmaalle, joten jotakin toivoa urakan etenemisestä silloin on.
Huomenna saadaan työnjohto takaisin työmaalle, joten jotakin toivoa urakan etenemisestä silloin on.
keskiviikko 4. maaliskuuta 2009
Keskiviikko: Melkein vapaailta
Meidän remontit tekee haasteelliseksi se, että kaikki tehdään itse, ja että meillä on muutakin tekemistä kuin remontti. Kuten esimerkiksi meidän työt. Joonas lähti tänään loppuviikoksi työmatkalle, eikä remontti siis näinä päivinä etene. Minä yritin illalla vähän lakaista remonttityömaata, mutta en paljon muuta ehtinyt. Piti nimittäin käydä joogatunnilla ja ruokkia kissakuumetta lueskelemalla kissakirjoja. Vähän tämä remonttipöly käy keuhkoon, mutta imurointi kannattaa aina siirtää huomiselle.
Kirjastohuoneen paljasta pintaa..
Olohuoneen nurkkaa ja hieno verkkopiuhan asennus; Kyllä tohdin sanoa, että itte..
Kirjastohuoneen paljasta pintaa..
Olohuoneen nurkkaa ja hieno verkkopiuhan asennus; Kyllä tohdin sanoa, että itte..
Tiistai 3.3: Päivä täyteen naulaurakka
Voi itku, mä olin ihan unohtanut, mitä jää jäljelle kun poistetaan kymmeniä neliöitä pinkopahvia seinistä ja katoista: Tuhansia leveä-, mutta ohutkantaisia nauloja muutaman sentin välein toisistaan!!! Kuvassa näkyvissä vain murto-osa nauloista puhdistettavasta pinta-alasta.
Siihen se tiistai-ilta sitten hupeni, kun ruuvimeisselin, vasaran ja pihtien kanssa houkuteltiin nuo naulat seinistä. Ja taas oltiin telkkarin ääressä vasta kymppiuutisille.
Näitä muinaisia, kivikovia ovistoppareita on pistetty pykälään ympäri taloa jo pussillinen, mutta näköjään niitä vain sikiää lisää. Kuvassa ainakin tähän tietoon sukunsa viimeinen mohikaani ;)
Isäntä itte
Siihen se tiistai-ilta sitten hupeni, kun ruuvimeisselin, vasaran ja pihtien kanssa houkuteltiin nuo naulat seinistä. Ja taas oltiin telkkarin ääressä vasta kymppiuutisille.
Näitä muinaisia, kivikovia ovistoppareita on pistetty pykälään ympäri taloa jo pussillinen, mutta näköjään niitä vain sikiää lisää. Kuvassa ainakin tähän tietoon sukunsa viimeinen mohikaani ;)
Isäntä itte
Maanantai 2.3: Purkupäivä
Maanantaina, heti työpäivän päätteeksi pistettiin sorkkarauta soimaan. Ei ollut riemulla rajaa, kun vanhat kirjaston hyllyt pistettiin lihoiksi ja kannettiin pihalle moottorisahavaihetta varten.
Kirjaston katto oli aika mielenkiintoinen himmeli. Ruma pinkopahvikatto oli tuunattu ristikolleen asetelluin lankuin, ihan kirjaimellisesti aseteltu. Lankkuja ei nimittäin oltu mitenkään kiinnitettu kattoon vaan hökötys killui kattolistojen päällä. Listojen poistamisen jälkeen ristikon sai koputtelemalla purkaantumaan itsestään.
Remontoitavien olohuoneen ja kirjaston seinät olivat pinkopahvia, joita menneet sukupolvet olivat verhoilleet aina vaan uudelleen entistä karmeamman värisin tapetein. Mutta ennenkuin pinkopahveja päästiin raapimaan alas seiniltä, piti katon ja lattian rajoja sekä nurkkia peittävät kapeat listat poistaa. Kuinka niin viattoman näköiset pikkulistat voivat olla niin viheliäisesti kiinni seinässä, että irtoavat vain pikkusäpäleinä?! Seinien ja kattojen pinkopahvit tapetteineen irtosivat sitten sitäkin helpommin, pääosin seinä kerrallaan sai pahvikerroksen kaataa lattialle.
Seinää kaatuu tunteella..
Pikkujättiläinen!
Taloomme on aikojen saatossa tehty erittäin miehekkäitä sähkötöitä. On uudempaa ja vanhempaa, osa paremmin ja osa surkeammin asennettua. Eikä kaikista fiksauksista voi entisiä asukkaitakaan syyttää, vaan on tällä nykyiselläkin sähkärillä ollut sormensa pelissä.
Jotkin sähköasennukset ovat suorastaan koomisia kuten alla olevan kuvan melkein suoraan asennettu pistorasia. Ja sähköjohdot.. Jollei sitä ole vedetty tapetin pintaan, niin se taatusti pullistelee pinta-asennettuna tapetin alla.
Kaiken huvittavimpia minusta ovat kuitenkin olleet talon alkuperäiset sähkösysteemit: Jakorasiat, jotka menevät ihan muruksi, jos niiden lähellekään tuo ruuvimeisseliä. Tai valokatkaisijat, jotka pyörivät hupia, ja joista niistäkin lentelee toisinaan kappaleita. Unohtaa ei sovi myöskään vanhan ajan jäykkää sähköjohtoa, jolla voisi puhkoa remonttikaverin silmät, jollei sisustusratkaisuista päästä yhteisymmärrykseen ;)
Päivän kohokohta oli muovimaton vieminen pihalle. Pihalle vieminen ei sinänsä ollut ihan helppo tai nopea toimitus, koska matto oli niin paksua ja painavaa. Matto piti pilkkoa noin neliön kokoisiksi paloiksi, jotta sen sai oven nurkkia rikkomatta vietyä kaatopaikkakuormaan. Hienointa ruman, pahan hajuisen ja tokerösti asennetun maton poistamisessa olikin se, että siitä päästiin vihdoin eroon. Jälkeensä se jätti vielä karmean liiman hajun, joka pikkuhiljaa alkaa onneksi haihtua talosta. Minullakin alkaa ajatus sen verran juosta, jotta saatoin aloittaa tämän päiväkirjan pitämisen remontin etenemisestä.
Iltakahdeksalta alkanut Helppo elämä olisi houkutellut väsyneitä remonttireiskoja yläkertaan, mutta sisu ei antanut periksi jättää purkua kesken. Niiinpä homma jatkui aina puoli kymmeneen asti kunnes viimeinenkin muovimaton kappale oli kannettu Hiaceen.
Vielä pitää lisätä sellainen fakta, että tässä yhteydessä selvisi, kuinka paljon mahtuu pieneen hiaceen, pieneen hiaceen, kaatopaikkatavaroita. Mahtuu sellaset viisisataa kiloa, noin viisikymmentä euroa kaatopaikkamaksua. Ei paljon kannata jättää rojua tien varteen tai naapurin tontille, kun sellasen määrän tavaraa saa asianmukaiseen paikkaan muutamalla kympillä.
Kirjaston katto oli aika mielenkiintoinen himmeli. Ruma pinkopahvikatto oli tuunattu ristikolleen asetelluin lankuin, ihan kirjaimellisesti aseteltu. Lankkuja ei nimittäin oltu mitenkään kiinnitettu kattoon vaan hökötys killui kattolistojen päällä. Listojen poistamisen jälkeen ristikon sai koputtelemalla purkaantumaan itsestään.
Remontoitavien olohuoneen ja kirjaston seinät olivat pinkopahvia, joita menneet sukupolvet olivat verhoilleet aina vaan uudelleen entistä karmeamman värisin tapetein. Mutta ennenkuin pinkopahveja päästiin raapimaan alas seiniltä, piti katon ja lattian rajoja sekä nurkkia peittävät kapeat listat poistaa. Kuinka niin viattoman näköiset pikkulistat voivat olla niin viheliäisesti kiinni seinässä, että irtoavat vain pikkusäpäleinä?! Seinien ja kattojen pinkopahvit tapetteineen irtosivat sitten sitäkin helpommin, pääosin seinä kerrallaan sai pahvikerroksen kaataa lattialle.
Seinää kaatuu tunteella..
Pikkujättiläinen!
Taloomme on aikojen saatossa tehty erittäin miehekkäitä sähkötöitä. On uudempaa ja vanhempaa, osa paremmin ja osa surkeammin asennettua. Eikä kaikista fiksauksista voi entisiä asukkaitakaan syyttää, vaan on tällä nykyiselläkin sähkärillä ollut sormensa pelissä.
Jotkin sähköasennukset ovat suorastaan koomisia kuten alla olevan kuvan melkein suoraan asennettu pistorasia. Ja sähköjohdot.. Jollei sitä ole vedetty tapetin pintaan, niin se taatusti pullistelee pinta-asennettuna tapetin alla.
Kaiken huvittavimpia minusta ovat kuitenkin olleet talon alkuperäiset sähkösysteemit: Jakorasiat, jotka menevät ihan muruksi, jos niiden lähellekään tuo ruuvimeisseliä. Tai valokatkaisijat, jotka pyörivät hupia, ja joista niistäkin lentelee toisinaan kappaleita. Unohtaa ei sovi myöskään vanhan ajan jäykkää sähköjohtoa, jolla voisi puhkoa remonttikaverin silmät, jollei sisustusratkaisuista päästä yhteisymmärrykseen ;)
Päivän kohokohta oli muovimaton vieminen pihalle. Pihalle vieminen ei sinänsä ollut ihan helppo tai nopea toimitus, koska matto oli niin paksua ja painavaa. Matto piti pilkkoa noin neliön kokoisiksi paloiksi, jotta sen sai oven nurkkia rikkomatta vietyä kaatopaikkakuormaan. Hienointa ruman, pahan hajuisen ja tokerösti asennetun maton poistamisessa olikin se, että siitä päästiin vihdoin eroon. Jälkeensä se jätti vielä karmean liiman hajun, joka pikkuhiljaa alkaa onneksi haihtua talosta. Minullakin alkaa ajatus sen verran juosta, jotta saatoin aloittaa tämän päiväkirjan pitämisen remontin etenemisestä.
Iltakahdeksalta alkanut Helppo elämä olisi houkutellut väsyneitä remonttireiskoja yläkertaan, mutta sisu ei antanut periksi jättää purkua kesken. Niiinpä homma jatkui aina puoli kymmeneen asti kunnes viimeinenkin muovimaton kappale oli kannettu Hiaceen.
Vielä pitää lisätä sellainen fakta, että tässä yhteydessä selvisi, kuinka paljon mahtuu pieneen hiaceen, pieneen hiaceen, kaatopaikkatavaroita. Mahtuu sellaset viisisataa kiloa, noin viisikymmentä euroa kaatopaikkamaksua. Ei paljon kannata jättää rojua tien varteen tai naapurin tontille, kun sellasen määrän tavaraa saa asianmukaiseen paikkaan muutamalla kympillä.
Sunnuntai 1.3: Muista pyhittää lepopäivää..?
Ensin oli suo, kuokka ja Jussi.. Tai oikeammin: Ensin oli olohuone ja kirjasto, sitten tuli Joonas sorkkarauta aseenaan ja pisti kaiken uusiksi. Tästä tämä tarina taas alkaa ;)
Olemme suunnitelleet alakerran olohuoneen ja kirjaston remppaamista jo monta kuukautta. Projektia on aloiteltu hukkaamalla vanhoja ja epäkäytännöllisiä kalusteita (kuten piano) ja hankkimalla uusi sohva. Nyt oltiin tultu siihen pisteeseen, että oli aika pistää hösseliksi.
Vaikka sorkkarauta jo polttelikin Joonaksen näpeissä, ennen purkuhommiin pääsemistä olohuone ja kirjasto piti tyhjentää tavaroista. Joonaksen kotikonttori siirrettiin yläkerran työhuoneeseen, kirjasto raijattiin vaatehuoneeseen (jota ei kirjavyöryvaaran vuoksi voi nyt käyttää) ja muilla tavaroilla, mm. jättisohvalla tukittiin ruokasali. Mutta vanhasta remonttikokemuksesta voin sanoa, että aamutee maistuu samalta kaappikello vieruskaverina kuin ilman sitä kaappikelloa. Kunhan tee on vihreää ja siinä on yksi nappi makeutusainetta.
Viiden tunnin tavaroiden rahtaamisen jälkeen remontoitavat huoneet olivat siis tyhjät, ja kaikki muut alakerran huoneet täydet. Ja uusi viikko oli juuri aluillaan.
Näkymä kirjastosta olohuoneeseen, takana eteinen
Takan paikka olohuoneessa
Näkymä olohuoneesta kirjastoon; Isäntä tuumailee, ettei paluuta entiseen enää ole.
Olemme suunnitelleet alakerran olohuoneen ja kirjaston remppaamista jo monta kuukautta. Projektia on aloiteltu hukkaamalla vanhoja ja epäkäytännöllisiä kalusteita (kuten piano) ja hankkimalla uusi sohva. Nyt oltiin tultu siihen pisteeseen, että oli aika pistää hösseliksi.
Vaikka sorkkarauta jo polttelikin Joonaksen näpeissä, ennen purkuhommiin pääsemistä olohuone ja kirjasto piti tyhjentää tavaroista. Joonaksen kotikonttori siirrettiin yläkerran työhuoneeseen, kirjasto raijattiin vaatehuoneeseen (jota ei kirjavyöryvaaran vuoksi voi nyt käyttää) ja muilla tavaroilla, mm. jättisohvalla tukittiin ruokasali. Mutta vanhasta remonttikokemuksesta voin sanoa, että aamutee maistuu samalta kaappikello vieruskaverina kuin ilman sitä kaappikelloa. Kunhan tee on vihreää ja siinä on yksi nappi makeutusainetta.
Viiden tunnin tavaroiden rahtaamisen jälkeen remontoitavat huoneet olivat siis tyhjät, ja kaikki muut alakerran huoneet täydet. Ja uusi viikko oli juuri aluillaan.
Näkymä kirjastosta olohuoneeseen, takana eteinen
Takan paikka olohuoneessa
Näkymä olohuoneesta kirjastoon; Isäntä tuumailee, ettei paluuta entiseen enää ole.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
