Torstai: Seinien silottelua ja patterikoteloita

Ensialkuun haluan esitellä työkalun, johon olen ihastunut: Jurpeloni.

Joonas aloitti iltavuoron kittaamalla olohuoneen katon toiseen kertaan sekä hiomalla kirjaston seinät ensimmäisen kerran. Lisäksi hän kävi läpi minun toissapäivänä hiomani olohuoneen seinät, mutta eipä niissä ollut paljoa tekemistä. Minulla ei ole voimaa kuten hänellä, mutta sisua hangata samaa kohtaa riittää ylettömästi ;)

Kopolankadun virallinen pölypää:

Hiomisen jälkeen vedettiin kolmas kittikerros seinien saumoihin ja nurkkiin sekä tärpittiin joitakin ruuvin kantoja. Tutkimme seiniä halogeenin kirkkaassa valossa, ja totesimme saumojen näyttävän jo aika hyviltä. Joonas herättelikin toiveita, että viikonloppuna päästäisiin pohjamaalaamaan seiniä. Eipä jäisikään enää siloteltavaksi sitten kuin salin katto!

Kello kävi Salattuja elämiä, kun saimme seinät valmiiksi, mutta eihän me vielä silloin maltettu lopettaa. Niinpä aloiteltiin salin patterikotelon rakentaminen. Runkopuut ovat sileää, mitallistettua puuta, josta on ilo rakennella.

Patterikotelo on piiiiiii-iiiiiitkä ikkunan alla..

Salin vastakkaisille seinille asennetut alakaapit ovat täsmälleen vaaterissa..

Patterikotelon sisään jää tekniikkaa, sähkö- ja verkkojohdot..

Vaatehuoneen puolelle avautuvien, seinään upotettujen alakaappien perät jäävät patterikotelon sisälle ja tammitason alle. Sähkärillä on karannut taas mopo käsistä katkaisijoiden suhteen..

Keskiviikko: Ihmeellinen salin katto

On remontin tekeminen helppoa! Lähdin tyttöjen kanssa katsomaan Brad Pittin (Benjamin Buttonin) ihmeellistä elämää ja sillä välin salin katto oli kokenut muodon muutoksen.

Salin gyproc-kattoa on päätetty rakentaa kiertämään kotelo halogeenivaloille. Vastaavanlaiset katot meiltä löytyy jo ruokasalista ja terassilta, mutta ne on toteutettu paneelein, mikä on kuulemma liian helppoa, tyttöjen hommaa. Eli jotta elämä remonttityömaalla ei kävisi haasteettomaksi, kotelot levytetään.

Halogeenikotelolla halutaan korostaa kattoon kiinnitettäviä kattokoristeita. Toisaalta kattoa ei tarvitse halogeenien vuoksi madaltaa koko katon matkalta, kun kaikki halogeenit sijoitetaan seinän viereen. Kotelolla saadaan myös kätevästi piiloon muurissa oleva ruma patti

Joonas, vanhempiensa avustuksella oli rakentanut tänään kotelon rungot sekä levyttänyt ja kitannut ne. Koteloista tehtiin niin matalat kuin mahdollista, jotta ne eivät madaltaisi liiaksi muuten hulppean korkeaa huonetta (huonekorkeus 270cm).

Olohuone on joka suuntaan vino, suunnikas, kiero ja mutkalla, joten vatupassi hylättiin heti alkuunsa. Ja kun kaikki "suoruudet" on katsottu silmällä, niin vaan kaikki näyttää särmältä. Ja jos joku näyttäisi olevan vinossa, niin se johtuu kameramiehen oman vatupassin viallisuudesta ;)

Kattokoteloa kirjaston suuntaan..

Kattokoteloa vastakkaisella seinällä..

Oho, kattokoteloa ulkoseinän suuntaan..

..ja kattokoteloa ulkoseinän vastaiseen suuntaa.

Yllä näkyvän kuvan muurin hormi oli meille arvoitus tähän päivään asti. Toivoimme, että piippu ulottuisi ritilän (=musta aukko, jossa ennen oli tuuletusritilä) ohi lattian tasolle asti. Tämä siksi, jotta piippua ei tarvitsisi alkaa purkamaan/muuttamaan takkaa varten. Tänään Joonas irroitti ritilän, kurkkasi piippuun ja.. Tittididii! Toive toteutui!

Tiistai: Ihan huippuhommia!

Kuten Joonaksen surullisesta ilmeestäkin voi päätellä, tänään oli vuorossa vain ikäviä töitä: Katon levytystä ja kittaamista, seinien hiomista ja liiman raaputusta. Vähemmästäkin syystä on kutsuttu apujoukkoja ;)

Joonaksen aina-remonttivalmiit vanhemmat, Pirkko ja Jukka tulivat hätiin, kun Joonas soitti heille, ettei Tiinasta ehkä olisi kaveriksi asentamaan levyjä kattoon. Eikähän siinä viivytty kuin vajaat pari tuntia, kun gyprocit olivat taipuneet olohuoneen laipioon.

Paparazzin tallentamista ilmeistä päätellen, Tiinasta ei tosiaankaan olisi ollut kaveriksi tähän touhuun.


Tätä en aiemmin muistanutkaan mainita, olohuoneen lattia levytettiin samoilla lämpimillä katon levytyksen päälle. Joogassakin tehdään aina asanan päälle vasta-asana, joten remonttihan sujuu kuin feng-shuiiiiiiiiiii.......................

Pirkkokin pääsi raaputtamaan liimamuhjua lattista.

Poikien jälkien siivoaminen vaatii naisen käden pitelemää lakaisuharjaa!

Juuri levytetyn katon kiittaamista. Voi sitä raukkaa joka joutuu tämän hiomaan.

Hymyileeköhän katonkittaaja yhtä leveästi sitten kuin kattoa pitää alkaa hiomaan.. ..kittaamaan ja hiomaan.. kittaamaan ja hiomaan.. kittaamaan ja hiomaan.. ..ties kuinka monta kertaa ennenkuin siihen tohtii maalipensseliä tarjota?

Kitattua kattoa kuivumassa, ja odottamassa hiontaporukkaa. Hurraa, huutavat lapset!

Seinien hiomista ei kuvissa näy, koska sen hiekkapaperihankaimen (onko sillä vehkeellä oikeaa nimeä?) varressa olin minä, paparazzi itte. Seinien hiominenhan on duuni muiden joukossa, ainakin siinä saa paljon liikuntaa, mutta se pölläkkä on ihan kaameeta! Eli vaikka minä ne seinät tänään hioin, niin pölläkästä pääsivät osalliseksi myös levyttäjät ja lakaisija.

Maanantai: Toiseen kertaan kitattu

Joonas kittasi tänään olohuoneen ja kirjaston seinät toiseen kertaan sillä välin kun minä tein nakkikeittoa. Siellä hän raaputti liimamuhjua kirjaston lattiasta, kun minä lopulta kerkesin työmaalle. Vieläkin kurkkua kaivaa se pöly, mutta kirjaston lattia saatiin puhtaaksi.

Kuvassa liimamuhjua...

Kirjaston lattia tehtiin seinien levyttämisestä jääneillä hukkapaloilla. Melkoinen tilkkutäkki siitä lattiasta tuli, mutta kitillä nämäkin rakoset saatiin piiloon...

Eikä vanha puulattiakaan enää nitise villasukan alla...

Sunnuntai: Kertaalleen kitattu

Tänään meillä oli taas paljon muuta puuhaa, joten remontin kimppuun pääsimme vasta iltapäivällä. Ensi alkuun johdotettiin taas vähän lisää, tällä kertaa upotettiin kaiutinpiuhoja...
..sitten levytettiin seinät loppuun ja ryhdyttiin toivottomaan urakkaan, kittaamaan kieroja seiniä. Minulla oli helppo duuni ruuvien kantojen peittelyssä, mutta Joonaksella oli suurempi työ yrittäessään saada saumat ja nurkat näyttämään suorilta.

Muovimattojen jäljiltä puulattiassa on jotain liimaa, johon emme ole keksineet muuta lääkettä kuin veitsen. Supertiukasti lattiaan tarttunut liimatöhnä katkuaa ja pölisee sitä raaputettaessa, mutta pakko se on ottaa pois ahdistamasta levyjen alta.
Alla liimatöhnää..

..ja minä liimahöyryissä ;)

Kirjaston aukon pielistä aiheutui myös päänvaivaa, koska pieli on puolitoista senttiä leveämpi ylhäältä verrattuna alareunaan. Haasteellinen listoitettava..

Tältä työmaa näyttää tällä hetkellä. Seinät on levytetty ja kitattu, seuraavaksi levytetään kirjaston lattia ja sitten olohuoneen katto. Ensi viikolla alkaa myös seinien hiominen ja uudelleen kittaaminen, eli hupia riittää!