Minua vähän jännitti, miten 1550 kiloinen Ultimate Megaerkkeri mahtuisi Hiaceen ja peräkärriin, mutta puoleen päivään mennessä ostos saapuikin jo Kopolankadulle. Ainoa ongelma matkan varrella oli liittynyt takan osien keräilyyn tehtaalla. Takan osien keräilyä ei oltu tehty valmiiksi vaikka niin oli sovittu, mutta varastomiehen trukissa ei onneksi ollut alkolukkoa ja puolentoista tunnin viiveen jälkeen kaksi FIN-lavallista kiveä oli kyydissä. Ja nyt siis perillä..
Onneksi paketit oli saatu nostettua kyytiin trukilla, pakettiauton soma paketti..
Ja lisää osia peräkärryssä..
Peräkärryyn muovitettu paketti näytti niin viattoman pieneltä, mutta jo kasan päällimmäinen osa, takan päällyskappale sai minut heti alkuun epätoivon partaalle. Hirveän painavaa tavaraa!
Päällyskappale oli niiiii-in painava, etten uskaltanut lähteä kantamaan sitä Joonaksen kaverina. Päädyimme siis vain siirtämään järkäleen liuttamalla sen peräkärrystä pakettiautoon odottamaan apuvoimia.
Takka-aines osoittautui myös muiden osien osalta yllättävän painavaksi materiaaliksi. Osat olivat lisäksi veemäisen painoisia: Liian kevyitä kaksin kannettaviksi mutta liian raskaita yksin minulle. Laattapakettien ja pienempien laasti- ja väriaineiden kantajana sekä muovien sullojana täpötäyteen Suloon minusta sentään oli, mutta muutoin tavarat siirtyivät yhden miehen voimin autotallin suojiin. Onneksi on hyvä fysioterapeutti lähellä ;)
Kannen ja pohjan lisäksi, kuvassa niitä harvoja osia, jotka vaativat girl poweria..
Takan osat pitää käydä läpi rahinakivellä ennen niiden muuraamista paikoilleen. Kuvassa vasta vähän koetellaan, kuinka purseille annetaan kyytiä..
Jonkun matkaa on siihen että vilukissa pääsee nauttimaan takkatulen lämmöstä, mutta takkatulen loimotus tällä tontilla on nyt lähempänä kuin koskaan..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti